Tavoitteeseen pääseminen

Asetanko itselleni liian suuria tavoitteita? Onko itsekurini liian heikko? Eikö tavoite ole joka päivä selkeästi mielessäni vai minkä takia en ole tasaisesti lähestynyt tavoitettani?

Tavoite -10 kg painosta pois huhtikuun 2018 loppuun mennessä on ollut tavoitteeni, josta olen kirjoittanut aiemmin muun muassa tässä postauksessa. Tämä kuulostaa tekosyyltä (Se on tekosyy…), mutta elämässäni on niin paljon asioita, että tämä tavoite ei ole ollut päällimmäisenä mielessäni koko ajan. En ole priorisoinut asioita parhaalla tavalla painonpudotuksen kannalta. Herkut ovat tulleet takaisin! Pystyin olemaan kuukauden putkeen ilman herkkuja, mutta “kun antaa pirulle pikkusormen, niin se vie koko käden”.

Olen tyyppi, joka haluaa pitää syömisen balanssissa, mutta voiko olla niin, että minun on muututtava totaalikieltäytyjäksi? Jos olisin totaalikieltäytyjä sokerille ja muutenkin huonoille hiilihydraateille niin kauan, että pääsen tavoitteeseeni ja olen pysynyt tavoitteessani noin puoli vuotta, niin sitten voisin ajatella sitä balanssia. Tiedän, että kaikki on minusta itsestä kiinni ja lähtee omasta halustani, mutta olisiko sinulla jakaa toimivia vinkkejä tämän suhteen? Oletko balanssin vai totaalikieltäytymisen kannalla? Kumpi niistä toimii sinulla ja miten?

SAMSUNG CSCSAMSUNG CSC

Minä tiedän, että ei kroppani tarvitse karkkia, suklaata, jäätelöä tai pullaa toimiakseen. Ne vain vievät elinvoimaa, eivätkä anna muuta kuin huonon olon. Suolistoni huomaa heti, kun sinne päästää jotain ei sinne kuuluvaa. Iho on suoliston peili ja ihosta (ja kakasta) huomaa herkuttelun jälkeen, viimeksi pääsiäisen jälkeen, että nyt en ole hellinyt suolistoani. Pääsiäisen aikaan olokaan ei ollut mitä virkein juuri sen takia, että syötin sisääni sellaisia asioita, jotka eivät sinne kuulu. Huomaan sen itsessäni heti. Miksi sitten kiusata itseään? Siinäpä se pulma onkin!

Treenaamisen suhteen ei ole mitään ongelmaa. Rakastan liikkua ja ulos lähteminen lenkille tai salille ei ole ongelma. Treenit sujuu hyvin ja leuanvetohaastekin etenee. Minulla on pikkuveljeni kanssa kisa, että kumpi vetää enemmä leukoja elokuuhun mennessä. Viimeksi kun olin salilla ja tein rengasvetoja, niin jotekin hoksasin, että on täällä yläselässä oikeasti jotain lihaksia, kun sain niin hyvän tuntuman sinne! Leuanvetoharjoitukset eivät ole siis menneet hukkateille. Uskon, että leuanvedotkin onnistuu paljon paremmin, kun rasvamassaa on vähemmän.

SAMSUNG CSC

Missä mennään nyt?

Unohdin vaakan pitkäksi aikaa. Ajattelin, että vaatteista, olosta ja peilikuvasta sen huomaa, että missä mennään. Lähipäivinä (lue: 4 päivän pääsiäisvapaiden aikana) olo ja peilikuva on alkanut vähän ällöttää ja olo omassa kehossa ei tunnu hyvältä. Silloin tietää, että jotain täytyy tehdä ja havahduin taas tähän hetkeen ja kävin puntarilla. Noin 3 kg oli tullut takaisin niistä kiloista, jotka pudotin tammikuun verkkovalmennuksessa, sillä en jatkanut ruokavaliolla täysin. Monen monta asiaa ja uusia reseptejä jäi käyttöön arkeeni ja ruokavalioni ilman herkkuja on oikeasti terveellinen. Olen pitänyt muutaman detox-päivän silloin tällöin. Kroppa kaipaa kokonaista detox-viikkoa, että ylimääräinen neste ja hiilaripöhötys laskisi.

Syön paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja ja huolehdin pehmeiden rasvojen ja proteiinien riittävästä saannista. Lisäksi minulla on käytössä FitLinen optimaalisetti, jolla paikkaan ravinnon jättämät aukot. Liian usein otan ruuan kaveriksi leipää, vaikka en sitä oikeasti tarvitsisi tai syön iltapalaksi leipää. Liian usein edes avaan tuon keittiön korkean komeron oven, jonka takana on juurikin ne leivät ja samalla hyllyllä tämän talouden toisen puoliskon herkut. Siinä hyllyllä on oikeasti aina herkkuja. Jos tulee heikko hetki, niin siihen hyllylle on helppo mennä ja vähän ottaa. Tämä on karu totuus. Retkahdus tapahtuu yleensä illalla, kun ei oikeastaan tarvitsisi enää edes syödä mitään. En halua edes laskea, kuinka paljon viikon aikana tulee ylimääräsitä energiaa turhasta iltanapostelusta. Todella typerä tapa! Sanokaa nyt joku, että sullekin käy joskus näin?

SAMSUNG CSCSAMSUNG CSCPS. Aivan parasta selänhuoltoa, kun rullaat ensin koko selkää rullalla, sitten nikama nikamalta teet taakse- ja ylöstaivutuksia, niin kuin kuvassa.

Miten aion jatkaa tästä eteenpäin?

Huhtikuun loppuun on vielä kolme viikkoa. Ei siinä ajassa pudoteta kahdeksaa kiloa, ainakaan millään järkevällä keinolla, mutta on aika fokusoida painonpudotus taas päällimmäiseksi mielessäni eikä antaa sen unohtua. Muutama päivä sitten kaivoin esille ruokapäiväkirjani ja joka aamu olen aamupalan yhteydessä kirjoittanut valmiiksi sinne päivän jokaisen aterian, mitä aion syödä. Se on toiminut tähän saakka. Riisi saattaa olla vaihtunut pastaksi tai toisinpäin, mutta runko on pysynyt samana, kuin aamulla olen päättänyt. Illalla on siisti tunne, kun on pysynyt siinä, mitä on päättänyt. Päivä kerrallaan siis mennään. Ehkä päivittäin onnistuminen motivoi niin paljon, että pääsen lopulliseen tavoitteeseen.

Minun pitäisi keksiä joku juttu ruokapäiväkirjan lisäksi, millä saisin motivaation herkuitta olemiseen pidettyä yllä. Mikä se voisi olla? Motivaatio liikuntaan tulee minusta sisältä. Samanlaisen motivaation haluaisin syömiseen, mutta sitä motivaatiota odotellessa tarvitsisin jonkun porkkanan, jolla pystyisin olemaan herkuitta. Ruokakuvat, ihmisten ennen ja jälkeen kuvat ja treenivideot Instagrammissa ja Pinterestissä on sellaisia, joista inspiroidun. Kun näkee, että joku toinen on onnistunut, niin muistaa taas, että minulla itselläni on aivan samanlainen mahdollisuus onnistua. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin kuin painonpudotukseen.

SAMSUNG CSC

Ihanaa uutta viikkoa ja kuulisin mielelläni ajatuksia herkuttelusta, herkutta olemisesta ja balanssista sekä motivaation ylläpitämisestä! ❤

xoxo

 

Kuvat: Elina Väänänen

 

Advertisements

2 Comments Add yours

  1. truonako says:

    Herkuttelu on puhtaasti usein tavan seuraus. Ja jos on ollut joku tietty tapa kauan, niin että sen tavan saa pois, niin se ei tapahu kuukaudessa tai kahessa. Itsellä tämä tavan muuttaminen vaati useamman vuoden. Oikeastaan siinä vaiheessa, kun aloin vegaaniksi, niin luonnollisesti moni herkku jäi pois. Toki kaupassa oli edelleenkin vegaanisia herkkuja yllin kyllin, niin välillä tuli ostettua ehkä vähän liikaakin. Mutta hyvä niin, koska ilman sitä en olis tässä, missä nyt olen. Oon sellanen syöjä ollut aikasemmin, että ku saan karkkipussin eteen, niin vedän sen heti kurkusta alas ja sitten kärsitään todella huonosta olosta. Kerran yks ihminen sano, että hän ei haluu juoda koskaa kännejä, koska miks maksaa huonosta olosta. Aloin sitä sitte pohtimaan sokerihumalassa vessanpönttöä halailessa, että miks ihmeessä mä maksan tästä olosta. Viime kesänä sitten herkuttelu väheni, kun laitoin rahani herneisiin, vesimelooneihin ja mansikoihin. Se, että vetää mahan täyteen sokeria, mut niistä ei tuukkaa huono olo, niin se jotenkin herätti. Siitä lähtien sitten karkkien ja leivoksien ostaminen on jäänyt pois melkein kokonaan. Tälleen talvisaikoina vedän viinirypäleitä ja taateleita. Jos tekee mieli karkkia, niin ostan inkiväärikarkkia ja niitä ei voi vaa vetää rasiallista kerralla. Mutta en oo mikää totaalikieltäytyjä. Mieheni kanssa tuli kyllä syötyä kerran viikkoo jäätelöä sekä sipsiä syötiin myös välillä. Tosin sipsiä en oo nyt pystynyt syödä kuoleman jälkeen, ku se muistuttaa liikaa niistä kaikista hetkistä. Mutta se, että enää ei tee mieli ostella herkkuja, niin se on puhtaasti ajan kanssa tehty aivotyö. Monet tutkimukset ja dokumentit on katottu ja ajateltu syvällisesti, että mihin haluun laittaa rahaa. Haluunko ostaa viikon herkut vai meenkö sushille. Joillekkin joku täyskieltäytyminen sopii, mut loppujen lopuks se sopii aika harvalle. Toki itse oon vähän on-off -ihminen, joten tää lähes herkuitta oleminen on kyllä toiminu tosi hyvin.

    Liked by 1 person

    1. Tummeli, kiitos ajatuksien jakamisesta!❤ Se todellakin on tapa, niin kun se muka kuuluisi tiettyihin tilanteisiin. Toki, jos kerran viikossa leffailtana syö karkkia, niin ei siinä mitään. Mun mielestä se on ok. Sekin on mun mielestä ihan ok, jos syö suklaata joka päivä päiväkahvin kanssa esimerkiksi, jos se on vaan muutama pala eli pysyy kohtuudessa.

      Niinpä, miks maksaa huonosta olosta🙈 Toki ei mulle yhdestä munkista vaikka tuu huonoa oloa, pieni väsähdys kyllä tulee, mutta kaloreita tulee ihan jäätävästi, ihan oikeesti. Mun on varmaan pakko tehdä postaus tästä kalorijutusta, kun siitä on asiaa niin paljon. En oo ollut mikään kalorienkyttääjä koskaan. En mä nytkään kyttäämällä kyttää, mutta tän postauksen julkaisun jälkeen eli viikko sitten aloin käyttää sovellusta, johon laitan päivän ateriat ja katson, että en ylitä tiettyä rajaa. Tän avulla ei oo tullut morkkista vaikka yhdestä kakunpalasta, kun koko päivän on syönyt terveellisesti, niin ei se yksi herkku kaada koko päivän syömisiä. Sitten taas jatkaa normisti päivä kerrallaan. Ainakin viikon on toiminut, enkä oo kyllästynyt täyttää ruokia sovellukseen. Se on suorastaan koukuttava 😁

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s